Noora mummolassa
Noora tuli perjantaina tänne. oli kylmät ilmat loppuviikosta, eikä tehnyt mieli lähteä minnekään. Pentti ja Noora suunnittelivat vaan minne voisimme mennä kunhan ilma lämpenisi. Olimme saaneet Nooralta joululahjaksi Espoon nähtävyyksiä-kirjan, ja siitä löytyi mieluinen kohde, jonne meinasimme mennä maanantaina, mutta päivä valkeni epävakaisena ja Noorakin sanoi, että mennään huomenna.
Tiistai olikin sitten koko päivän kaunis, ja niin suunnistimme kohti Kaitalampea.
Kävelimme ensin oikeanpuoleista rantaa ja katselimme kauniita maisemia, sekä söimme siellä-täällä olevia jo kypsiä mustikoita. Lammen päässä erehdyimme oikealta reitiltä, kun olisi pitänyt lähteä kiipeämään suoraan melko korkealle kalliolle. Ajattelimme kiertää sen, mutta polku vei aina vain syvemmälle metsään. Emme tosin tienneet sitä, kunnes polku lähes tyrehtyi kokonaan. Vihdoin tulimme isommalle tielle, ja pääsimme taas katselemaan rantamaisemia. Sitten olikin enää vain n. km matkaa autolle.
Kyllähän sinne on tehty hyvät reitit, verrattuna niihin aikoihin kun kävimme viimeksi omien lasten kanssa uimassa Kaitalammella. Uimapaikkojakin oli laitettu moneen paikkaan. Ilma oli kuitenkin noin 17 asteista, joten ei oikein uiminen houkutellut.Ei kyllä ollut uimapukuakaan mukana. Onneksi meillä vaarin kanssa oli kävelysauvat mukana, että jaksoimme siellä metsässä rymytä. Noora joutui koko ajan välillä odottelemaan. Tosin hymyssä suin. Hänelle oli retki kyllä elämys. Elämys se oli kyllä meillekin, mutta vähän rasittava.
Yli kaksi tuntia siinä meni, vaikka matkaa oli ehkä vain n, 4 km.
Sitten Nooralla olikin jo kiire kotiin, kun piti lähteä pakkaamaan, koska Vesa oli klo 5;n aikaan luvannut tulla hakemaan häntä,kun seuraavana aamuna piti lähteä Lahdesta kohti EnonkoskeEmme ehtineet käydä edes syömässä kotona, vaan veimme Nooran kotiinsa suoraan sieltä.
Seuraavana päivänä oli kyllä pirteä olo, kun oli kunnolla ulkoiltu.
matkaa autolle.
