Uimassa Kaitalammilla
Eilinen päivä oli kaunis, ja melko lämmin. Lähdimme iltapäivällä uimareissulle Kaitalammille, mikä näytti viimereissulla mukavalta paikalta uimiseen. Otimme myös mukaan marjanpoimurin, jos ehtisimme vähän mustikoitakin poimimaan.
Emme löytäneet mistään parkkipaikkaa samalta puolelta, missä viimeksi kävimme ja päätettiin lähteä jonnekin muualle uimaan. Olimme nähneet kyltin ( P-paikan Kaitalanpi ) n. 1-2 kilometriä ennen varsinaista K-lampea ja ajattelin Huom. minä, että käytäisiin katsomassa minne se vie. Vei se aika kauas . Mutta kuitenkin Kaitalammelle. Kävelimme ehkä vajaan kilometrin kunnes ranta löytyi.
Se toi kuitenkin toiselle rannalle kuin missä viimeksi olimme mutta ihan hyvän uimapaikan löysimme silti. Laituri ja kaikki. Kävimme ensin harjoitus-uinnin Nooran kanssa, Pentti kavi vain kerran„Hän kun ei osaa kovin paljon nauttia uimisesta.;;
Me lähdimme sitten Nooran kanssa toiselle rannalle, kun ensin olin kysynyt häneltä kuinka paljon hän jaksaa uida. Teija ainakin tietää kuinka leveä Kaitalampi on. Pentti kertoi, että miehet rannalla olivat sanoneet, että se näyttää lyhyeltä tuo matka, mutta ei se ole.
Me kuitenkin jaksettiin ihan hyvin. Ihmeteltiin siellä, mitä yksi mies kaiveli kepillä puun juuristoa. Hän vastasi, että sinne meni käärme. Vaime sanoi, että katsotaan onko se rantakäärme vai kyykäärme. Minä kysyin, mitäs te sitten teette sille? Mies vastasi, että jos se on rantakäärme, heitetään se veteen. Minä tietenkin käärmekammoisena , että ette varmaan heitä sitä tänne!!!! Entäs mitäs kyylle sitten meinaatte tehdä? Katsotaan nyt sitten, hän vastasi. Vaimo kauenpana huuteli, että tapetaan se.
Lapsiakin oli mukana. Ei ne kuitenkaan mitään saalista saaneet, ja me lähdimme uimaan takaisin toiselle rannalle.
Ihan hyvin jaksoimme. Toisella rannalla oli yksi veiniläinen perhe lastenlastensa kanssa ja vaimo kysyi, Kävittekö toisella rannalla? Ei hän kuitenkaan kommentoinut vastaustani sen enempää.
Kun olimme pukeneet ja lähdimme autolle päin, tuli ns. riitaa mistä olimme edellis-kerralla tulleet rannalle. Pentti oli tietenkin oikeassa, mutta Noora sanoi, että hän haluaisi nähdä, mihin se tie vie, joka nousi sinne ylös.
Niin sitte lähdimme kiertotietä pois, ja tuttuahan se sitten oli, kuten Pentti oli sanonutkin, sen kallion takaahan me olimme tulleet edelliskerrlla rantaan. No niin, Löysimme kuitenkin n. vajaan litran mustikoita , minä keräsin ja toiset neuvoivat mistä pitää kerätä. Ei ne kyllä sillä puolella rantaa olleet kaikki kypsiä.
Kello olikin jo sitten n. 4, emmekä olleet vielä syöneetkään. Ei muuta kuin kotiin ja ruuanlaittoon.
Illalla sitten vielä kukankasteluun. Tosin jo myöhemmin alkoi satamaan, että hukkaan meni se työ, paitsi katoksessa olleiden osalta.
Nyt sitten onkin sadepäivä ,joten kotona luultavasti ollaan koko päivä.
